Tervehdys! Kiirettä on pitänyt, mutta nyt on aikaa taas rentoutua lempikirjojen ääressä, ihanaa! Minun on pitänyt jo kauan kertoa lempitrilogiani viimeisestä osasta, Matkijanärhestä. En tiedä on arvosteluni varsin sovelias, mutta joskus sitä tulee eteen kirja, joka antaa aihetta kertoa itsestään. :D
16.
Oma tehtävä, mielipideteksti
Suuri pettymys. Raivo. Missä
nerokas juoni? Inhimillisyys? Tässäkö se
oli? Ihmiset pommittavat toisiaan, verta lentää ja kirjan päähenkilö on
aineissa koko ajan. Jos tästä kirjasta pitäisi tehdä tiivistelmä, äskeinen
lause kuvaisi kaiken.
Rakastan
Nälkäpeliä, Vihan liekkejä, mutta tämä uusi tulokas… Hävettää edes myöntää sen
kuuluvan tähän nerokkaaseen trilogiaan. Oli ajan, rahan ja hyvien fiilisten
tuhoamista lukea Matkijanärhi. Kaksi ensimmäistä osaa olivat niin ihania,
nerokkaita ja fantastisia. Tämä kirja pilasi kaiken.
Aloitin
kirjan lukemisen hyvin fiiliksin. Päähenkilö, Katniss, oli siirretty
vyöhykkeelle 13. Hän oli saanut edellisessä kirjassa pahoja vammoja ja hänet
pidettiin ”aineissa”. Alkuun se sopi, mutta koko kirja sitä ja sen kestämistä,
oli aivan sietämätöntä. Ensinnäkin oli vaikea hahmottaa, mitä tapahtui
nykyhetkessä, ja mitä Katnissin pään sisällä. Yli puolet kirjassa vietetään
harmaassa ja tylsässä laitoksessa, toisin kuin muissa kirjoissa, joissa on
mielenkiintoista selviytymistä, metsästystä ja nerokkaita juonenkäänteitä. Odotin
kauan, että jotain tapahtuisi.
Juonenkäänteitä
kirjassa kyllä riitti, jos voisin vain sanoa niiden olleen nerokkaita, mutta en voi. Matkijanärhestä puuttui se sama tunne, mikä muissa kirjoissa viehätti. Alkoi
kyllästyttää kun vyöhykkeitä pommitettiin jatkuvasti ja ihmisten raajat
lensivät kaaressa. Itse Katnissilla taisi mennä perna tai munuainen – mikälie
olikaan. Liika on liikaa.
Loppu
oli niin siirappinen, että itken verta. Katniss rakastaa Peetaa - Peeta
Katnissta. Kokonaisen kahden kirjan ajan on kauniita hetkiä – varautuneisuutta
heidän välillä. Sitten loppu sutaistaan niin nopeasti, ettei lukija kerkeä
hengähtämään. Katniss ja Peeta saavat lapsia, joissa on samoja piirteitä kuin heissä. Myönnän kyllä halunneeni heidän päätyvän yhteen, mutta ei sitä tarvitse
liian siirappiseksi vetää. Minusta kirjan lopussa henkilöt tyytyivät vain siihen, mitä on.
Kauhean vaatimatonta ja tylsää näin upean trilogian päätteeksi.
