Tervehdys! Kiirettä on pitänyt, mutta nyt on aikaa taas rentoutua lempikirjojen ääressä, ihanaa! Minun on pitänyt jo kauan kertoa lempitrilogiani viimeisestä osasta, Matkijanärhestä. En tiedä on arvosteluni varsin sovelias, mutta joskus sitä tulee eteen kirja, joka antaa aihetta kertoa itsestään. :D

16. Oma tehtävä, mielipideteksti

Suuri pettymys. Raivo. Missä nerokas juoni?  Inhimillisyys? Tässäkö se oli? Ihmiset pommittavat toisiaan, verta lentää ja kirjan päähenkilö on aineissa koko ajan. Jos tästä kirjasta pitäisi tehdä tiivistelmä, äskeinen lause kuvaisi kaiken.

                      Rakastan Nälkäpeliä, Vihan liekkejä, mutta tämä uusi tulokas… Hävettää edes myöntää sen kuuluvan tähän nerokkaaseen trilogiaan. Oli ajan, rahan ja hyvien fiilisten tuhoamista lukea Matkijanärhi. Kaksi ensimmäistä osaa olivat niin ihania, nerokkaita ja fantastisia. Tämä kirja pilasi kaiken.

                      Aloitin kirjan lukemisen hyvin fiiliksin. Päähenkilö, Katniss, oli siirretty vyöhykkeelle 13. Hän oli saanut edellisessä kirjassa pahoja vammoja ja hänet pidettiin ”aineissa”. Alkuun se sopi, mutta koko kirja sitä ja sen kestämistä, oli aivan sietämätöntä. Ensinnäkin oli vaikea hahmottaa, mitä tapahtui nykyhetkessä, ja mitä Katnissin pään sisällä. Yli puolet kirjassa vietetään harmaassa ja tylsässä laitoksessa, toisin kuin muissa kirjoissa, joissa on mielenkiintoista selviytymistä, metsästystä ja nerokkaita juonenkäänteitä. Odotin kauan, että jotain tapahtuisi.

                      Juonenkäänteitä kirjassa kyllä riitti, jos voisin vain sanoa niiden olleen nerokkaita, mutta en voi. Matkijanärhestä puuttui se sama tunne, mikä muissa kirjoissa viehätti. Alkoi kyllästyttää kun vyöhykkeitä pommitettiin jatkuvasti ja ihmisten raajat lensivät kaaressa. Itse Katnissilla taisi mennä perna tai munuainen – mikälie olikaan. Liika on liikaa.

                      Loppu oli niin siirappinen, että itken verta. Katniss rakastaa Peetaa - Peeta Katnissta. Kokonaisen kahden kirjan ajan on kauniita hetkiä – varautuneisuutta heidän välillä. Sitten loppu sutaistaan niin nopeasti, ettei lukija kerkeä hengähtämään. Katniss ja Peeta saavat lapsia, joissa on samoja piirteitä kuin heissä. Myönnän kyllä halunneeni heidän päätyvän yhteen, mutta ei sitä tarvitse liian siirappiseksi vetää. Minusta kirjan lopussa henkilöt tyytyivät vain siihen, mitä on. Kauhean vaatimatonta ja tylsää näin upean trilogian päätteeksi.

 

Heipähei!
 

Tässä lomalla tuli sitten luettua John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe.

Kirja oli aivan MAHTAVA. Enempää en siitä aio kertoa, koska vaikuttavaa teosta on vaikea kuvailla. Se jättää jälkeensä vain kylmät väreet... Ja hitosti ajatuksii! Kesti varmaa n. 2 viikkoo toipuu tästä. Pakotin jopa ystäväni lukemaan tämän ja hän oli samoilla aaltopituuksilla kuin minä! :) Joten suosittelen lämpimästi tätä kirjaa jokaiselle. Kirjailijalle suuri kiitos ja kumarrus tästä upeasta teoksesta, upeasta juonenkäänteestä, kyyneleistä, elämyksestä, jne. Jota tämä kirja sai aikaan. P.S ne jotka aikovat lukea/ovat lukeneet teoksen tiedoksi, että kirjasta tulee elokuva kesällä! Kaikista mahtavinta tässä on, että itse kirjailija on luvannut että kirjasta suurin osa dialogeista tulee elokuvaan! Jes, hyvä John Green! :)

 

 Tehtävä 9. Poimi teoksestasi sopiva katkelma ja tee siitä novelli, näytelmäkatkelma, sarjakuva, runo, asiateksti tai luku romaaniin.

Huom! Runo saattaa sisältää juonipaljastuksia. Ja kuten tulette huomaamaan en ole valinnut tiettyä katkelmaa kirjasta, toivottavasti se ei hirveästi poikkea tehtävänannosta, eli runo on kirjoitettu pääasiassa koko kirjasta ja ajatuksista mitä se sai aikaan. :D

"Jotkin äärettömyykset ovat suurempia kuin toiset"

Saimme tuntea toisemme,
sen hetken ainutlaatuisen.
Hetkistä tuli päiviä,
päivistä viikkoja.

 

Pelkäsin sua rakastaa,
en halunnut sua satuttaa.
Vaan roolit ne muuttui,
pelännyt sä et mua rakastaa.

 

Sait nähdä heikkouteni, ja mä sun.
Ilman niitä me ei oltais mitään.
olimme hetken inhimmillisiä,
itkimme,
nauroimme,
rakastimme.

 

Tunsin vihdoin eläväni,
autoit mua jaksamaan aamuun niin kirkkaaseen,
väsyneet silmäsi sammuivat auringon noustessa.

 

Mitä itsestämme emme löytäneet,
sitä emme tienneet ennen kuin kokeilimme.

 

Sinä loit meidät,
minä kirjoitin tarinamme,
jäljet kertovat niistä,
elämä on helvetistä.

 

 

 

 

 



Hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille! Oh well, tässä kävikin vähän niiku pelkäsin eli kirjojen lukeminen voitti blogiin kirjoittamisen. Loma meni kun siivillä... tai oikeastaan selällään lukien kirjoja ja syöden herkkuja. Lupaan tuulettaa tän blogin kuntoon 2014 askel kerrallaan! :)